16. Luukku
Joulukalenterin luukussa 16 pohditaan kielen merkitystä. Kieli muokkaa maailmaa ympärillämme, ja uskonkin, että kielellä on ihan valtava voima - ja näin ollen sanat, joita käytämme, merkitsevät.
Voisin puhua tämän aiheen monista eri aspekteista, mutta koska kyseessä on saavutettavuusjoulukalenteri, keskityn ableismin teemoihin. Ableismilla tarkoitetaan syrjintää, joka perustuu vammaan, sairauteen tai toimintakyvyn puutteeseen. Haluankin tässä luukussa käsitellä ableismin näkökulmasta lyhyesti kahta asiaa: Sanoja, joita käytämme, sekä sitä, miten puhumme vammaisista ja toimintarajoitteisista.
Sanat, joita käytämme
Oletko joskus kuitannut eri mieltä olevan mielipiteen mielenhäiriönä, tai puhunut “siitä hullusta eksästä”? Tai diagnosoinut narsismia, persoonallisuushäiriöitä tai muita diagnooseja ihmisille, jotka ovat tehneet mielestäsi pahoja asioita? Oletko kuitannut jonkin ei niin kivan asian toteamalla “onpa vammaista”?
Tai oletko viitannut “autistisena” siihen fiilikseen, kun olet vaikkapa halunnut vetäytyä seurasta? Tai kun joku lähellä on ollut levoton, todennut että “Lopeta toi ADHDeilu”? Tai puhunut triggeröitymisestä, kun kyse ei ole ollut esim. traumaan liittyvän takauman triggeristä?
Nämä ovat osuvia esimerkkejä siitä, kuinka vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liitetään negatiivisia mielleyhtymiä, tai vahvistavat stereotypioita. Ne myös vaikeuttavat vammaisuudesta ja toimintarajoitteista puhumista ja leimaavat näiden kanssa eläviä. Tämä taas vuorostaan voi johtaa siihen, että apua tarvitseva ei joko pysty hakemaan apua, tai häntä ei kohdata apua tarvitsevana. Koska “eihän tuollainen/tuollaisella [stereotypiasta poikkeava] voi olla autismin kirjolla/ADHD/jne.” Tai toisaalta, “Koska henkilöllä on X, hänen täytyy olla vaarallinen/epämiellyttävä/vaikea/muita negatiivisia ominaisuuksia”.
En toki ole itsekään täydellinen - olen syyllistynyt useampaankin näistä esimerkeistä. Mutta olen jo pidempään pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen, että en näitä käyttäisi. Toivon, että jos itse et ole vielä kiinnittänyt huomiota omaan kielenkäyttöösi, tämä herättäisi miettimään sanoja, joita käytät.
Miten puhumme toimintarajoitteisista?
Toinen aspekti kielenkäytöstä on se, miten vammaisista ja toimintarajoitteisista puhutaan. Valitettavan yleinen tapa on kuvata vammaisten ja toimintarajoitteisten elämä selviytymistaisteluksi, ja kun tällainen ihminen tekee jotain ihan normaalia (kuten esimerkiksi käy töissä), kerrotaan siitä suurenakin saavutuksena. Tätä kutsutaan inspiraatiopornoksi, ja sen kohderyhmä on vammattomat (tai, kuten itse haluan asian esittää, vielä vammattomat), ja heidän paremmuudentunteensa pönkittäminen - "Minulla menee onneksi paremmin".
Tästä onkin erittäin hyvä Ted Talk jo edesmenneeltä Stella Youngilta, joka itseasiassa on tuon inspiraatioporno-termin luonut. Linkki löytyy Lue lisää-osiosta.
Lue lisää-osiosta löytyy myös linkki Elina Vainikaisen kirjaan "Syrjimätön kieli - Opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään", joka tarjoaa laajemminkin ohjeistusta inklusiiviseen kielenkäyttöön. Osa ylläolevista esimerkeistä onkin sen luvusta "Vammaisuus ja sairaus".
Lue lisää
Jaa löydökset ja oivallukset
Jaa löytämiäsi juttuja ja oivalluksia hashtagilla #Saavutettavuusjoulukalenteri, ja tägää @eevis.codes Instassa tai Eeva-Jonna Panula LinkedInissä.